Nopean muuttoliikkeen myötä Helsingissä oli kova asuntopula 1800-luvun lopulla. Kohtuuhintaisia tai –tasosia asuntoja ei pystytty tarjoamaan yhä lisääntyvälle väestölle. Asuinolosuhteet kaupungissa olivat todella huonot. Yhtä ääripäätä edusti ”Antipoffin bastilji” Rööperissä, jonka osoite oli Uudenmaankatu 34-36. Antipoff omisti kaiken kaikkiaan kuusi vuokrataloa Helsingissä, joita vuokrasi ”köyhille työmiehille” . Antipoffin talo Uudenmaankadulla oli nelikerroksinen ja hän oli itse suunnitellut yhden huoneen asunnot, joita oli yhteensä 115. Talot olivat varsin huonokuntoisia, sisäseinät olivat tummuneet ja sotkuiset ja talon ikkunat olivat hajalla ja se ympäristöineen oli sotkuinen. Talon pihapiirissä oli lisäksi liitereitä ja kellareita, joita Antipoff ajoittain myös vuokrasi. Asujamiston määrästä Uudenmaankadun kivilinnassa ei pidetty tarkkaa lukua, se vaihteli joidenkin arvioiden mukaan 400-500 -, joidenkin mukaan jopa 1000 henkeä, kirjoilla olijoista ei voinut suoraan päätellä mitään, sillä pienissä asunnoissa saattoi majailla tusinakin asukkia.[1] Talossa vierailleen kertomuksen mukaan huoneen lattiat olivat pahimmillaan täynnä ihmisiä, kuka missäkin kunnossa.[2] Talossa kerrotaan toimineen peräti 12 salakapakkaa ja poliisin löytäneen etsityn rikollisen helposti ”Antipoffin hotellin” suojista.[3] Ahtaissa ja ylikansoitetuissa tiloissa ja oloissa myös sairaudet levisivät helposti[4]. Antipoffin talo toimii niin fyysisen, moraalisen kuin henkisenkin rappion esimerkkinä. Sieltä levisivät taudit, paheet ja rikollisuus ympäristöön.
Pahamaineisessa
Antipoffin vuokratalossa asusti ”sekalaiselle seurakuntaa”, joka kertoman
mukaan ”eli siellä kuin viimeistä päivää”. Kuvaavaa on, että talon ympärillä
päivysti poliisi, joskus kasakoidenkin apuun turvauduttiin. Mikäli kunnon
ihminen halusi siellä vierailla, otti hän usein poliisin seurakseen.[5]
Talon asukit koostuivat pääosin suomen- ja ruotsinkielisestä työväestä, joka
edusti yhteiskunnan alinta kerrostumaa, mutta siellä asui myös venäjänkielisiä
ja juutalaisia perheineen. Kaikki vuokrakasarmin asukkaat eivät suinkaan olleet
irtolaisia, rikollisia tai laitapuolen kulkijoita, vaan joukossa oli myös köyhyysrajan alapuolella asuvia
lapsiperheitä.[6]
Antipoffin
koulu
Teologian ylioppilaiden
vapaaehtoistoiminta vankiloissa ja sairaalassa sai vuonna 1879 alkaen rinnalleen myös
opetustoimen lasten parissa. Samoihin aikoihin Constance Mellin oli ystävättärensä kanssa avannut
koulun ”bastiljin” lapsille.[7]
Teologian ylioppilaiden ohella koulussa opetti myös säätyläisnainen Fanny Palmen[8] , hänet mainitaan
pienten lasten koulun yhteydessä, mutta hän toimi siellä myös langenneiden
naisten hyväksi. Teologian ylioppilaat kunnioittivat ja arvostivat hänen
työtään, jumaluusopin ylioppilaiden kokouksessa Palmenin mainittiin Antipovin
koulussa näkevän ”enemmän vaivaa kuin me kaikki yhteensä[9]”.
Aloite opetustoimintaan ryhtymiseen oli tullut teologian ylioppilailta itseltään, vaikka taustavaikuttajana molemmissa lienee ollutkin tiedekunnan silloinen dekaani Råberg. Rahaa toimintaan; lähinnä huoneen vuokraan ja työvälineisiin oli anottu kaupungilta jo 1878, sitä kuitenkaan saamatta. Saman vuoden lopussa, joulun alla, kuvernööri oli kuitenkin kääntynyt Råbergin puoleen ja antanut luvan ja tarvittavia varoja huoneen vuokraan ja koulun perustamiselle mikäli tiedekunnan jäsenet olisivat asiasta yhä kiinnostuneita.[10] Antipoffin talon omistaja Mikael Antipoff oli luvannut vuokrata huoneen kohtuuhintaan, sillä tarkoitus oli hyvä.[11] Koska monet Antipoffin talon lapsista eivät puutteellisen vaatetuksen tai varallisuuden vuoksi osallistuneet kansakouluopetukseen, koulu päätettiin tuoda taloon sisälle. Näin pyrittiin varmistamaan, että mahdollisimman moni pääsisi osallistumaan opetukseen. Kouluun osallistuminen oli vapaaehtoista ja se opetuksineen ja välineineen oli täysin ilmaista.[1]
Talon kaikista asukeista
oltiin toki huolissaan, mutta ennen kaikkea huolta kannettiin ”viattomista”
vuokratalossa asuvista lapsista, jotka jo nuorella iällä altistuivat näkemään
kaikenlaisia elämän paheita. [13]
Teologian ylioppilaat kertoivat viikkokokouksissa, miten Antipoffin vuokrakasarmin lapset näkivät
juopottelua, väkivaltaa[14]
ja epäsiveyttä oppien pahat tavat jo pieninä, muun muassa heidän
kielenkäyttönsä oli siivotonta[15]
ja vapaa-aikanaan he kerjäsivät. "Mikäli asioihin ei
puututtaisi, se esimerkki, jonka he kotoaan tai lähiympäristöstä saivat, tekisi
heistä sitä joukkoa ”josta huora- ja vankihuoneitten asukkaat (tulevaisuudessa)
pestataan[16]” Kirjoitettiin teologian ylioppilaiden omassa Kyyhkyinen-lehdessä.
Kyyhkyisen[17] sivuilla kirjoitettiin rousseaulaisessa hengessä lapsesta, jota rakkaudentäyteisen ja lempeän kasvatuksen keinoin saatettaisiin muokata halutunlaiseksi[18]. Kirjoituksissa ihailtiin Lapsen uskoa ja lapsenkaltaisuutta: lapsi nähtiin aitona, teeskentelemättömänä, joka ei antanut ulkoisen koreuden sokaista, vaan osasi arvostaa olennaisinta: sisäistä.[19]. Lapsi on Kyyhkysen ”Barna-tro” artikkelin mukaan myös sikäli hyvä maaperä uskonnolliseen käännytystyöhön, sillä lapsi ei osannut vielä kyseenalaistaa, vaan ottaisi kaiken opetuksen totena.
Teologian ylioppilaiden
mukaan suurin osa Antipoffin kasarmin lasten kasvatusvastuusta oli juuri
koululla, sillä lasten kotiolot olivat niin puutteelliset: ”Lapsi-parat,
jotka kodeissansa useimmiten kuulevat vain ärjymistä ja kirouksia, ynnä kaikkea
riettautta, pyytävät juuri kouluun tulemalla saada kuulla Jeesuksesta, lasten
ja vanhempien parhaasta ystävästä”[21]. Lapsella tuli olla heidän mukaansa joku
perusta, joka turvaisi lasta maailman houkutuksilta, tämä perusta oli
luonnollisesti uskonto ja rakkaus Jumalaan[22]. Teologian ylioppilaat
opettajina ja saarnamiehinä toimisivat samalla lapsille myös vastuullisen
aikuisen esimerkkeinä. Lapsille suunnattu huomio ja työ ”heidän sielujensa
pelastamiseksi” uskottiin kantavan hedelmää myös pitkässä juoksussa ja lasten
voivan välttää näin heille ennustetun vankilakierteen tai muun synkän kohtalon.
Nähtiin, että opetustyö kantoi hedelmää, mikäli yksikin sielu saatiin
pelastetuksi[23].
Teologian ylioppilaiden
oletettiin toimivan Antipoffin koulussa silkasta lähimmäisenrakkaudesta. Aina
se ei ollut helppoa eikä käännytettävät, opetettavat tai pelastettavat
toimineet niin kuin heidän pelastajansa olisivat toivoneet. Kyyhkyisen sivuilla
neuvottiin laupeudentyössä työskenteleviä kääntämään toinen poski, ymmärtämään
langenneita eikä tuomita heitä: ”Det segliga är icke en hufvudens, utan en
hjertas sak, och en onda kan ej återvinnas med det onda”[24]
Opettaminen
Teologian ylioppilaiden tehtävänä oli vapaaehtoisvoimin pitää sunnuntaisaarnoja ja opettaa kuudesti viikossa pienten lasten koulussa. Koulun toimintaa johti civis Hallberg. Alussa tyttöjen ja poikien opetus tapahtui samanaikaisesti, myöhemmin vuokrattiin toinenkin huone ja tyttöjä ja poikia opetettiin erikseen. Koulun opetustunnit jakaantuivat seuraavasti: kolme päivää viikossa opetettiin ruotsiksi ja kolme suomeksi eli kutakin kieliryhmää opetettiin kaikkiaan 12 tuntia, joista peräti puolet käytettiin uskonnonopetukseen, neljä äidinkieleen eli lukemisen ja kirjoittamisen harjoittamiseen ja loput kaksi jaettiin puoliksi laskennon ja laulun kesken. Päivän opetus oli jaettu kahteen osaan: aamupäivänopetukseen kello 8-10 ja iltapäiväopetukseen kello 16-18.[25] Lisäksi aamu- ja iltapäivisin pidettiin myös rukoushetkiä, joissa luettiin Raamattua ja joihin talon muutkin asukit saisivat ottaa osaa.[26] Uskonnollis-moraalisen opetusohjelman painotus oli varsin suuri. Se, miten opetus tyttöjen tai poikien huoneissa erosi toisistaan ei käy ilmi tiedekunnan kokouksien pöytäkirjoista. Jotain voi kuitenkin päätellä tiedekunnan kokouksissa käydyistä keskusteluista, liittyen naisten sivistykseen, jossa ylioppilaat näkivät naisen ja miehen tarvitsevan erilaisen koulutuksen; naista tuli kasvattaa kotia ja yhteiskuntaa varten, koska hänen paikkansa nähtiin ensisijaisesti kodin ja perheen parissa ja muussa tapauksessa hänet nähtiin parhaiten soveltuvan palvelevaan virkaan[27]. Poikia varten perustettiin Antipoffin kouluun suutarikoulu, jossa oli tarkoitus antaa oppilaille mahdollisuus opetella ammattia varten.
Toimiminen Antipoffin
koulussa ei ollut vain hyväntekeväisyyttä, vaan se oli myös harjoitusta tulevaa
papin toimea varten. Antipoffin talossa
saattoi harjoitella niin opetustyötä kuin saarnaamistakin, joita tarvittiin
myös papin työssä. Teologian ylioppilaita patisteltiin useaan otteeseen
toimimaan aktiivisemmin koulun hyväksi. Usein kävi niin, ettei opettaja
ilmestynytkään paikalle tai ylioppilaat vaihtoivat keskenään vuoroja niin,
etteivät itsekkään pysyneet niistä enää ajan tasalla.
Puolustellakseen omaa
”laiskuuttaan” teologiylioppilaat kritisoivat koulun toimintaa mm. seuraavin
tavoin: ensinnäkin se vei heidän mukaansa liikaa aikaa opiskelulta, toisekseen
koulun oppilasmäärä (12 oppilasta) oli teologien mukaan liian vähäinen joten
opettaminen tuntui turhanpäiväiseltä voimien ja resurssien haaskaukselta ja osa
teologeista piti opetusta haaskauksena ”sellaisille lapsille”. Myös teologit, jotka koululla kävivät, saivat
osalta tovereistaan maineen kunnianhimoisina pyrkyreinä, jotka tekevät työtä
itsekkäistä tarkoitusperistä käsin[28]. Antipoffin talon
toiminalle heitti ikävän varjonsa myös maisteri Hallbergin toiminta, jossa hän
yhdistyksen rahastonhoitajana oli käyttänyt väärin yhdistyksen rahoja, ei
antanut tilejä pyydettäessä tarkastettaviksi ja jättänyt niistä maksamatta mm.
Antipoffin koulutilojen vuokria, jota varten jouduttiin järjestämään erikseen
keräys.
Koulun sijainti
Antipoffin talossa ja talossa tapahtuva väkivalta, moraalittomuus,
sairaudet ja ahdas koulusali herättivät
myös huolta koulutoimen johdon puolelta[29]. Antipoffin talossa
työskentely oli vaarallista paitsi henkisesti, koska siellä joutui alttiiksi
kaikille paheille ja näki synnillistä elämää, se oli myös konkreettisesti
vaarallinen työskentely-ympäristö. Antipoffin koulussa opettanut A.L. Gulin
muistelee: ”Ryysyinen ja likainen oli tuo joukko, joka tarvitsi lohdutuksen
ja kehoituksen sanaa. Silloin tällöin saattoi joku päihtynyt ilmaantua
hartaustilaisuuksiin, mutta hän lähti omasta aloitteestaan taas pois,
huomatessaan, ettei paikka tai tilaisuus ollut häntä varten. Silloin tällöin
oli pakko kutsua avuksi poliisi, joka aina vartioi talon ulkopuolella…”
Gulin s.176
Antipoffin talon koulun
toimintaa voi hyvin verrata lasten työkotien toimintaan. Antipoffin talon
toiminnassa kristillinen maailmankuvan tuominen, lasten sivistäminen ja koulun
avulla heidän pitämisensä pois kaduilta kerjäämästä sekä myös käytännön
opetuksen[30]
antaminen muistuttavat työkodin toiminta-ajatusta[31]. Kadulla kerjäämiseen
suhtauduttiin teologian ylioppilaiden piirissä negatiivisesti. Pyyteettömän
avun antamisen aika oli ohi; ajateltiin, että avun antaminen ilman autettavan
omaehtoisia tekoja tai kääntymystä menisi hukkaan tai auttajan tulisi
vähintäänkin varmistua siitä, että apu menee oikeaan tarkoitukseen.[32]
OTSIKKOKUVA: Uudenmaankatu 38, 36, Antipoffin talo, kuvan kivitalo, Kuva vuodelta 1926, Kuvaaja: Rönnberg Anton, Helsingin Kaupunginmuseo, Finna
Uudenmaankatu 40-34, vasemmalla 33. Puutalossa oikealla on "Frälsningsarmens musikalie & kortvaru handel", no 38. Antipoffin kivitalo on oikealla no. 36. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo, Finna
[1] 12.09.1883 Nya Pressen no 248; 3.11.1876
Hufvudstadsbladet. Asujamiston
määrästä Uudenmaankadun kivilinnassa ei pidetty tarkkaa lukua, se vaihteli
joidenkin arvioiden mukaan 400-500 (Tapio 18.10.1873) -, joidenkin mukaan jopa
1000 (30.11.1878 Hufvudstadsbladet no 280) henkeä, kirjoilla olijoista
ei voinut suoraan päätellä mitään, sillä pienissä asunnoissa saattoi majailla
tusinakin asukkia.
[2] ”Scener
från det nattliga Helsingfors” Keromus öisestä Helsingistä ja elämästä
Antipovin vuokrataloissa (uudenmaankatu ja båtmansgatan) mm. juopottelusta ja
sotkuisuudesta. 12.09.1883 Nya Pressen no 248
[3] Torppari
Kirsti 1975, 221
[4] Smittkoppor i Antipoffska stenhuset.05.08.1873 nro. 210
Helsingfors Dagblad Tarttuvista kuume ym. sairauksista Antipoffin talossa myös 19.11.1876 nro. 316 Helsingfors Dagblad; 08.12.1876 nro. 335
Helsingfors Dagblad
; Hufvudstadsbladet
5.1.1877 Talon ylikansoituksesta ”Öfverbefollkningen” oltiin
huolissaan10.04.1878 Hufvudstadsbladet no 84
[5] Tapio
18.10.1873; Naapurit tekivät talossa vietetystä elämästä myös paljon valituksia
17.6.1882 No 138 Hufvudstadsbladet
[6] 30.03.1878 nro. 38 Uusi Suometar
[7]
Raijainen 1973, 30
[8] Palmén, Fanny Amalia,
yhteiskunnallisen huollon edistäjä. -* Helsinki 1. VII. 1842 † 20. II. 05;
vanhemmat sijaiskansleri, vapaah. Johan Philip P. ja 1. vaimo Johanna Charlotta
Bonsdorff. - Opett. Blomqvistin tyttökoulun, Sahlbergin tyttökoulun -78, ns.
Antipoffin talon koulun perustaja ja johtaja 78-, per. köyhien lasten työkodin
83, Lasten työkotiyhdistyksen sihteeri 83-05, Konkordialiiton perustaja ja
sihteeri 85-05- Helsingin kaupungin köyhäinhoitolautak. jäsen 95-05
[9]
Kyyhkyinen 14.10.1880 No 3
[10]
18.12.1878 Tapio no 101 Koulun perustamiseen liittyy myös toinen tarina,
jonka mukaan joku hyväntekeväisyyslaitos olisi vuokrannut huoneet ja näin
aloite olisi tullut muualta kuin ylioppilailta. Tiedekuntayhdistyksen
pöytäkirjat esittävät asian kuitenkin toisin Luukkainen 2005, viitteet 395
[11]
30.11.1878 Hufvudstadsbladet no 280
[12]
Maininta teologiylioppilaiden
opettajatoimenkoulun alottamisesta Antipoffin talossa. 30.11.1878
Morgonbladet No 280
[13]
Kyyhkyinen 4.11.1880 No 6
[14] Ironian
säestämä kertomus vastasolmitusta avioliitosta, jossa miehen juomiseen
kyllästynyt vaimo pahoinpitelee miehensä 21.11.1883 Uusi Suometar no
272; Poliisikertomus Antipoffin talon väkivaltaisuuksista16.05.1878 nro. 131 Helsingfors Dagblad;
Puukkotappelusta ja krouvista Antipoffin talossa
22.2.1878 Hufvudstadsbladert; 19.04.1881
Juopuneien pariskunnan tappelusta, jossa miestä haavoitettiin pahasti
hiilihangolla, Uusi Suometar no 88
[15]
Kirjoittaja oli puhutellut lapsia ja saanut vastaukseksi vain hävyttömyyksiä.
Tapio 18.10.1873
[16]
Kyyhkyinen 14.10. 1880 No 4
[17]
Teologian opiskelijoiden oma lehti
[18]
Kyyhkyinen 11.11.1880 No 7
[19]
Kyyhkyinen 17.2. 1881 No 3; Kyyhkyinen 25.2.1881 No 4; Kyyhkyinen 27.10 1881 No
4
[20]
30.11.1878 Hufvudstadsbladet no 280
[21]
Kyyhkyinen 14.10. 1880 No 4
[22]
Kyyhkyinen 11.11.1880 No 7
[23]
Kyyhkyinen 14.10 1880 No 3
[24]
Kyyhkyinen 11.11.1880 No 7
[25]
maanantaisin, keskiviikkoisin ja ja perjantaisin ruotsiksi ja tiistaisin,
torstaisin ja perjantaisin(!) suomeksi 03.02.1879 Morgonbladet no 27
Toisessa lehdessä suomenkielinen opetus mainitaan pidettäväksi lauantaisin
06.02.1879 Suomalainen Wirallinen Lehti no 16
[26]
06.02.1879 Suomalainen Wirallinen Lehti no 16
[27]
Naisemansipationi-keskustelua tiedekunnan kokouksissa ; 26.10.1882; 2.11.1882
[28]Mielipiteet
ovat yksilöimätöntä kuulopuhetta, jolla artikkelin kirjoittaja, joka
puolustelee Antipoffin koulun toimintaa ”vastaa” usein kuulemiinsa
negatiivisiin väitteisin liittyen Antipoffin koulua vastaan Kyyhkyinen
14.10.1880 No 3
[29]
10.04.1878 Hufvudstadsbladet no 84
[30]
suutarityö Luukkainen 2005, 192
[31]
Mainintoja lastentyökodeista
löytyy 1870-luvun alusta mm. 29.10.1870 Suomalainen Wirallinen Lehti no
128; Työhuone lapsia varten hankitaan.
27.10.1870 nro. 85 Uusi Suometar
[32]
Kirjoitus kerjäämisestä ja avun antamisesta. Kuka on oikeutettu apuun ja kuka
ei. Mikä on avun antajan velvollisuus valvoa, meneekö apu oikeaan tarkoitukseen
jne.Kyyhkyinen 13.10.1881 No 2