Esteetikon pieniä harmituksia

Harrastan myynnissä olevien asuntojen katsomista niin netin kautta kuin -mikäli tarpeeksi houkutteleva sattuu vastaan- myös paikan päällä. Erään ihanan 1950-luvulla rakennetun omakotitalon melkein ostimme.  Nyt kun ajelen talon ohi, näen sen ikkunoissa aivan vääränlaiset romanttiset rimpsulaskosverhot. Minua ärsyttää, ne eivät sovi yhtään talon tyyliin. Jos minä saisi päättää, talon rakennusaikakausi sanelisi ainakin osin myös sisustustyylin.  Ehkä olen myös salaa hieman kateellinen. Ne ovat myös väärän perheen laskosverhot.

Kuinka paljon lehdet ja ilmassa leijuva zeitgeist vaikuttaa makuumme? Odotan mielenkiinnolla, milloin 80-luvusta tulee trendikäs? Milloin ns. "eurotalot", "pirttikalusteet" ja Arabian Karelia-sarja alkavat näyttää nostalgisilta? Tai 1990-luvun kirsikkapuiset huonekalut, alcantara-sohvat ja sarjatuotantona tehty "kiina-antiikki", joita aikoinaan suuresti ihailtiin.

Tällä hetkellä 1950- ja 1960-lukujen asunnot, sisustus ja esineet ovat kaikkien keräilijöiden himoitsemia.  Miksi yksi tyylisuunta pyyhkäisee muut kumoon ja kaikki alkavat orjallisesti keräilemään Kupittaan savea, tanskalaisia tiikkihuonekaluja ja pehmeitä paimentolaismattoja? Jotkut sisustuslehtien retrokodit näyttävät siltä kuin perhe olisi siirtynyt aikakoneella aikaan, jota he eivät itse ole välttämättä edes eläneet. Kodit ovat keinotekoisesti luotuja kuvitelmia tietystä aikakaudesta. Kuvakulmatkin on valittu niin, ettei televisio tai kännykkä paljasta elettävän nykyaikaa. Nämä kodit ovat jollain tavalla epäaitoja, samalla tapaa kuin museon lasiseinän taakse rakennetut näyttelykodit.

Parhaat kodit ovat kerroksellisia, niissä otetaan huomioon itse talon henki ja aikakausi, mutta rikotaan se myös sopivalla määrällä itselle merkityksellisiä  esineitä: isoisän nojatuoli makuuhuoneessa, mummin taidonnäyte sohvatyynynä ja tarkkasilmäinen löytää eteisen kirjahyllystä tenttikirjallisuutta ja hää- tai valmistujaislahjoja. Aidossa kodissa eletään myös nykyaikaa, tässä hetkessä. Wirkkalan ja Sarpanevan rinnalla Harri Koskista ja vähän Ikeaa. Jonain päivänähän meidän aikakautemme esineistä tulee lapsillemme tai lapsenlapsillemme "niin 2010". Mitä ne esineet ovat, jotka tätä aikaa määrittävät? Tiedän sen vasta parinkymmenen vuoden päästä.





.