"Lapseni pöydän ympärillä:
nämä ovat niitä ihmisiä, joille minut on tarkoitettu olemaan hyvä"
Eeva Kilpi
Tiedän olevani maailman onnekkain ihminen kun saan tänä aamuna sulkea syliini kolme rakkainta ihmistä maailmassa, omat lapseni. Pienet käsivarret kaulan ympärillä, itse poimitut valkovuokot, omin pikku kätösin askarrellut kortit, joissa lukee "maailman parhaalle Äidille". Äitiyden tähtihetkiä.
Aina äitinä ei tunne onnistuvansa. Äidin tehtävät ovat ristiriitaisia: yhtä aikaa pitää suojella, varjella ja toisaalta opetella päästämään irti. Opettaa, käskeä, kasvattaa, kehoittaa, vaatia, hillitä, toisaalta ymmärtää, hyväksyä, antaa anteeksi. Äitiyden myötä olen oppinut pyyteettömän rakkauden merkityksen. Olen sanonut lapsilleni, että rakastan heitä, vaikka mitä tapahtuisi. "Vaikka jouduttais vankilaan" kysyi poikani. "Vaikka" vastasin.
Kuva: Tomi Parkkonen
Kun pieni tyttäreni syntyi kaksitoista vuotta sitten, ensimmäistä kertaa elämässäni jonkun muun tarpeet menivät omieni edelle. Vasta tullessani itse äidiksi ymmärsin elämän kiertokulun, kaikelle on aikansa. Nuoruuteni ja "tyttöyteni" päättyi lasten syntymään. Oli aika oppia kantamaan vastuuta.
Toisesta näkökulmasta katsottuna äitiyden kautta olen saanut mahdollisuuden kokea kaiken uudestaan omien lapsieni rinnalla: ensimmäisen lumisateen, uimaan opettelun, lukuhetket ihanien lastenkirjojen parissa ja teini-tyttöjen maailman katkeransuloisine unelmineen. Tulevaisuudessa saan seurata myös ensirakkauden syttymistä ja jonain päivänä saan kenties syliini lastenlapsia ja kierros on täysi. Liisa Laukkarisen sanoin: "Nyt kun liikun lapsen kanssa, kuulun jo uutena äitien uloimpaan piiriin, noviiseihin, niihin, joita esiäitien silmä valvoo. Kun vuosia kuluu, elämä menee ja sen vaiheet, pääsen sisään, opin äitien salaisuudet, tunnussanan ja minut otetaan mummujen harmaaseen hallitukseen."
Halusimme tai emme, meitä äitejä ohjaa oman äidin malli, mummin malli, isoäidin malli ja edellisten sukupolvien aineeton perintö, jota kannamme kaikki mukanamme. Huomaan usein puhuvani äitini suulla, fraaseja, joita itse inhosin lapsena. Parhaimpana ja kauneimpana opetuksena olen äidiltäni oppinut, että hän hyväksyi minut sellaisena kuin olen, luotti minuun ja valintoihini ja oli aina puolellani elämäni vaikeimmissa hetkissä. Kiitos äidilleni siitä. Sen perinnön tahdon jakaa myös lapsilleni.
Hyvää Äitienpäivää!
