Varsinainen lomakausi päättyy Hangossa koulujen alkuun. Tunnen itseni erioikeutetuksi siemaillessani aamukahviani ja katsellen ikkunastani, miten koululaiset matkaavat Puistokatua pitkin opinahjoonsa. Lenkkeillessäni katselen, miten vierasvenesatama on tyhjentynyt veneistä ja punaiset poijut keikkuvat rivissä uutta kesää odotellen.
Ostoskatu on hiljentynyt, lempikauppani Mrs Jones ja I Like ovat sulkeneet ovensa. Kaduilla kulkee kuitenkin yhä tummahipiäisiä turisteja: ranskan, englannin ja espanjan kieli sorahtaa, kun kuljen katukahviloiden ohitse. Pikkuhiljaa hekin lähtevät ja hankolaiset jälleen valtaavat takaisin oman kaupunkinsa.
Tunnen suurta haikeutta jättäessäni kesäkotimme taakseni. Pienenä tyttönä lähtiessäni mökiltämme suutelin jokaista nurkkaa, koska minulle oli kerrottu, että niin tekemällä tulen palaamaan sinne aina takaisin.
kuva: Tomi Parkkonen
Tämä kesä on ollut myös hyvästien jättöä. Ihanat kesänaapurimme muuttavat pois. Martti Hynynen on pukenut tunteeni kesästä kauniiksi runoksi, jonka nimi on sama kuin kotikadullamme:
Puistokatu
On se aika
vuodesta, jolloin
vielä saattoi laskea
puiston nurmelle
pudonneet keltaiset
lehdet
äkkiä ohi
silti se vielä joskus
palaa mieleen
kuin vanha osoitteesi
