Antipoffin Bastilji, Helsingin pahamaineisin paikka

 

 Antipoffin Balstilji

 

Nopean muuttoliikkeen myötä Helsingissä oli kova asuntopula 1800-luvun lopulla. Kohtuuhintaisia tai –tasosia asuntoja ei pystytty tarjoamaan yhä lisääntyvälle väestölle. Asuinolosuhteet kaupungissa olivat todella huonot. Yhtä ääripäätä edusti ”Antipoffin bastilji” Rööperissä, jonka osoite oli Uudenmaankatu 34-36. Antipoff omisti kaiken kaikkiaan kuusi vuokrataloa Helsingissä, joita vuokrasi ”köyhille työmiehille” . Antipoffin talo Uudenmaankadulla oli nelikerroksinen ja hän oli itse suunnitellut yhden huoneen asunnot, joita oli yhteensä 115. Talot olivat varsin huonokuntoisia, sisäseinät olivat tummuneet ja sotkuiset ja talon ikkunat olivat hajalla ja se ympäristöineen oli sotkuinen. Talon pihapiirissä oli lisäksi liitereitä ja kellareita, joita Antipoff ajoittain myös vuokrasi. Asujamiston määrästä Uudenmaankadun kivilinnassa ei pidetty tarkkaa lukua, se vaihteli joidenkin arvioiden mukaan 400-500  -, joidenkin mukaan jopa 1000 henkeä, kirjoilla olijoista ei voinut suoraan päätellä mitään, sillä pienissä asunnoissa saattoi majailla tusinakin asukkia.^[1]  Talossa vierailleen kertomuksen mukaan huoneen lattiat olivat pahimmillaan täynnä ihmisiä, kuka missäkin kunnossa.^[2]  Talossa kerrotaan toimineen peräti 12 salakapakkaa ja poliisin löytäneen etsityn rikollisen helposti ”Antipoffin hotellin” suojista.^[3] Ahtaissa ja ylikansoitetuissa tiloissa ja oloissa myös sairaudet levisivät helposti^[4].  Antipoffin talo toimii niin fyysisen, moraalisen kuin henkisenkin rappion  esimerkkinä. Sieltä levisivät taudit, paheet ja rikollisuus ympäristöön.

Pahamaineisessa Antipoffin vuokratalossa asusti ”sekalaiselle seurakuntaa”, joka kertoman mukaan ”eli siellä kuin viimeistä päivää”. Kuvaavaa on, että talon ympärillä päivysti poliisi, joskus kasakoidenkin apuun turvauduttiin. Mikäli kunnon ihminen halusi siellä vierailla, otti hän usein poliisin seurakseen.^[5] Talon asukit koostuivat pääosin suomen- ja ruotsinkielisestä työväestä, joka edusti yhteiskunnan alinta kerrostumaa, mutta siellä asui myös venäjänkielisiä ja juutalaisia perheineen. Kaikki vuokrakasarmin asukkaat eivät suinkaan olleet irtolaisia, rikollisia tai laitapuolen kulkijoita, vaan joukossa oli  myös köyhyysrajan alapuolella asuvia lapsiperheitä.^[6]

 

 Antipoffin koulu

 

Teologian ylioppilaiden vapaaehtoistoiminta vankiloissa ja sairaalassa sai vuonna 1879 alkaen rinnalleen myös opetustoimen lasten parissa. Samoihin aikoihin Constance Mellin oli ystävättärensä kanssa avannut koulun ”bastiljin” lapsille.[7] Teologian ylioppilaiden ohella koulussa opetti myös säätyläisnainen Fanny Palmen^[8] , hänet mainitaan  pienten lasten koulun yhteydessä, mutta hän toimi siellä myös langenneiden naisten hyväksi. Teologian ylioppilaat kunnioittivat ja arvostivat hänen työtään, jumaluusopin ylioppilaiden kokouksessa Palmenin mainittiin Antipovin koulussa näkevän ”enemmän vaivaa kuin me kaikki yhteensä^[9]”.

Aloite opetustoimintaan ryhtymiseen oli tullut teologian ylioppilailta itseltään, vaikka taustavaikuttajana molemmissa lienee ollutkin tiedekunnan silloinen dekaani Råberg. Rahaa toimintaan; lähinnä huoneen vuokraan ja työvälineisiin oli anottu kaupungilta jo 1878, sitä kuitenkaan saamatta. Saman vuoden lopussa, joulun alla,  kuvernööri oli kuitenkin kääntynyt Råbergin puoleen ja antanut luvan ja tarvittavia varoja huoneen vuokraan ja koulun perustamiselle mikäli tiedekunnan jäsenet olisivat asiasta yhä kiinnostuneita.^[10]  Antipoffin talon omistaja Mikael Antipoff oli luvannut vuokrata huoneen kohtuuhintaan, sillä tarkoitus oli hyvä.^[11] Koska monet Antipoffin talon lapsista eivät  puutteellisen vaatetuksen tai varallisuuden vuoksi osallistuneet kansakouluopetukseen,  koulu päätettiin tuoda taloon sisälle. Näin pyrittiin varmistamaan, että mahdollisimman moni pääsisi osallistumaan opetukseen.  Kouluun osallistuminen oli vapaaehtoista ja se opetuksineen ja välineineen oli täysin ilmaista.^[1]

Lapsissa on tulevaisuus

Talon kaikista asukeista oltiin toki huolissaan, mutta ennen kaikkea huolta kannettiin ”viattomista” vuokratalossa asuvista lapsista, jotka jo nuorella iällä altistuivat näkemään kaikenlaisia elämän paheita. ^[13]  Teologian ylioppilaat kertoivat viikkokokouksissa, miten Antipoffin vuokrakasarmin lapset näkivät juopottelua, väkivaltaa^[14] ja epäsiveyttä oppien pahat tavat jo pieninä, muun muassa heidän kielenkäyttönsä oli siivotonta^[15] ja vapaa-aikanaan he kerjäsivät. "Mikäli asioihin ei puututtaisi, se esimerkki, jonka he kotoaan tai lähiympäristöstä saivat, tekisi heistä sitä joukkoa ”josta huora- ja vankihuoneitten asukkaat (tulevaisuudessa) pestataan^[16]” Kirjoitettiin teologian ylioppilaiden omassa Kyyhkyinen-lehdessä.

 Kyyhkyisen^[17] sivuilla kirjoitettiin  rousseaulaisessa hengessä lapsesta, jota rakkaudentäyteisen ja lempeän kasvatuksen keinoin saatettaisiin muokata halutunlaiseksi^[18].  Kirjoituksissa ihailtiin Lapsen uskoa ja lapsenkaltaisuutta: lapsi nähtiin aitona, teeskentelemättömänä, joka ei antanut ulkoisen koreuden sokaista, vaan osasi arvostaa olennaisinta: sisäistä.^[19]. Lapsi on  Kyyhkysen ”Barna-tro” artikkelin mukaan myös sikäli hyvä maaperä uskonnolliseen käännytystyöhön, sillä lapsi ei osannut vielä kyseenalaistaa, vaan ottaisi kaiken opetuksen totena.

Teologian ylioppilaiden mukaan suurin osa Antipoffin kasarmin lasten kasvatusvastuusta oli juuri koululla, sillä lasten kotiolot olivat niin puutteelliset: ”Lapsi-parat, jotka kodeissansa useimmiten kuulevat vain ärjymistä ja kirouksia, ynnä kaikkea riettautta, pyytävät juuri kouluun tulemalla saada kuulla Jeesuksesta, lasten ja vanhempien parhaasta ystävästä”^[21].  Lapsella tuli olla heidän mukaansa joku perusta, joka turvaisi lasta maailman houkutuksilta, tämä perusta oli luonnollisesti uskonto ja rakkaus Jumalaan^[22]. Teologian ylioppilaat opettajina ja saarnamiehinä toimisivat samalla lapsille myös vastuullisen aikuisen esimerkkeinä. Lapsille suunnattu huomio ja työ ”heidän sielujensa pelastamiseksi” uskottiin kantavan hedelmää myös pitkässä juoksussa ja lasten voivan välttää näin heille ennustetun vankilakierteen tai muun synkän kohtalon. Nähtiin, että opetustyö kantoi hedelmää, mikäli yksikin sielu saatiin pelastetuksi^[23].

Teologian ylioppilaiden oletettiin toimivan Antipoffin koulussa silkasta lähimmäisenrakkaudesta. Aina se ei ollut helppoa eikä käännytettävät, opetettavat tai pelastettavat toimineet niin kuin heidän pelastajansa olisivat toivoneet. Kyyhkyisen sivuilla neuvottiin laupeudentyössä työskenteleviä kääntämään toinen poski, ymmärtämään langenneita eikä tuomita heitä: ”Det segliga är icke en hufvudens, utan en hjertas sak, och en onda kan ej återvinnas med det onda”^[24]

 

Opettaminen

Teologian ylioppilaiden tehtävänä oli vapaaehtoisvoimin pitää sunnuntaisaarnoja ja opettaa kuudesti viikossa pienten lasten koulussa. Koulun toimintaa johti civis Hallberg. Alussa tyttöjen ja poikien opetus tapahtui samanaikaisesti, myöhemmin vuokrattiin toinenkin huone ja tyttöjä ja poikia opetettiin erikseen. Koulun opetustunnit jakaantuivat seuraavasti: kolme päivää viikossa opetettiin ruotsiksi ja kolme suomeksi eli kutakin kieliryhmää opetettiin kaikkiaan 12 tuntia, joista peräti puolet käytettiin uskonnonopetukseen, neljä äidinkieleen eli lukemisen ja kirjoittamisen harjoittamiseen ja loput kaksi jaettiin puoliksi laskennon ja laulun kesken. Päivän opetus oli jaettu kahteen osaan: aamupäivänopetukseen kello 8-10 ja iltapäiväopetukseen kello 16-18.^[25] Lisäksi aamu- ja iltapäivisin pidettiin myös rukoushetkiä, joissa luettiin Raamattua ja joihin talon muutkin asukit saisivat ottaa osaa.^[26] Uskonnollis-moraalisen opetusohjelman painotus oli varsin suuri. Se, miten opetus tyttöjen tai poikien huoneissa erosi toisistaan ei käy ilmi tiedekunnan kokouksien pöytäkirjoista. Jotain voi kuitenkin päätellä tiedekunnan kokouksissa käydyistä keskusteluista, liittyen naisten sivistykseen, jossa ylioppilaat näkivät naisen ja miehen tarvitsevan erilaisen koulutuksen; naista tuli kasvattaa kotia ja yhteiskuntaa varten, koska hänen paikkansa nähtiin ensisijaisesti kodin ja perheen parissa ja muussa tapauksessa hänet nähtiin parhaiten soveltuvan palvelevaan virkaan^[27]. Poikia varten perustettiin Antipoffin kouluun suutarikoulu, jossa oli tarkoitus antaa oppilaille mahdollisuus opetella ammattia varten.

Toimiminen Antipoffin koulussa ei ollut vain hyväntekeväisyyttä, vaan se oli myös harjoitusta tulevaa papin toimea varten.  Antipoffin talossa saattoi harjoitella niin opetustyötä kuin saarnaamistakin, joita tarvittiin myös papin työssä. Teologian ylioppilaita patisteltiin useaan otteeseen toimimaan aktiivisemmin koulun hyväksi. Usein kävi niin, ettei opettaja ilmestynytkään paikalle tai ylioppilaat vaihtoivat keskenään vuoroja niin, etteivät itsekkään pysyneet niistä enää ajan tasalla.

Puolustellakseen omaa ”laiskuuttaan” teologiylioppilaat kritisoivat koulun toimintaa mm. seuraavin tavoin: ensinnäkin se vei heidän mukaansa liikaa aikaa opiskelulta, toisekseen koulun oppilasmäärä (12 oppilasta) oli teologien mukaan liian vähäinen joten opettaminen tuntui turhanpäiväiseltä voimien ja resurssien haaskaukselta ja osa teologeista piti opetusta haaskauksena ”sellaisille lapsille”.  Myös teologit, jotka koululla kävivät, saivat osalta tovereistaan maineen kunnianhimoisina pyrkyreinä, jotka tekevät työtä itsekkäistä tarkoitusperistä käsin^[28]. Antipoffin talon toiminalle heitti ikävän varjonsa myös maisteri Hallbergin toiminta, jossa hän yhdistyksen rahastonhoitajana oli käyttänyt väärin yhdistyksen rahoja, ei antanut tilejä pyydettäessä tarkastettaviksi ja jättänyt niistä maksamatta mm. Antipoffin koulutilojen vuokria, jota varten jouduttiin järjestämään erikseen keräys.

Koulun sijainti Antipoffin talossa ja talossa tapahtuva väkivalta, moraalittomuus, sairaudet  ja ahdas koulusali herättivät myös huolta koulutoimen johdon puolelta^[29]. Antipoffin talossa työskentely oli vaarallista paitsi henkisesti, koska siellä joutui alttiiksi kaikille paheille ja näki synnillistä elämää, se oli myös konkreettisesti vaarallinen työskentely-ympäristö. Antipoffin koulussa opettanut A.L. Gulin muistelee: ”Ryysyinen ja likainen oli tuo joukko, joka tarvitsi lohdutuksen ja kehoituksen sanaa. Silloin tällöin saattoi joku päihtynyt ilmaantua hartaustilaisuuksiin, mutta hän lähti omasta aloitteestaan taas pois, huomatessaan, ettei paikka tai tilaisuus ollut häntä varten. Silloin tällöin oli pakko kutsua avuksi poliisi, joka aina vartioi talon ulkopuolella…” Gulin s.176

Antipoffin talon koulun toimintaa voi hyvin verrata lasten työkotien toimintaan. Antipoffin talon toiminnassa kristillinen maailmankuvan tuominen, lasten sivistäminen ja koulun avulla heidän pitämisensä pois kaduilta kerjäämästä sekä myös käytännön opetuksen^[30] antaminen muistuttavat työkodin toiminta-ajatusta^[31]. Kadulla kerjäämiseen suhtauduttiin teologian ylioppilaiden piirissä negatiivisesti. Pyyteettömän avun antamisen aika oli ohi; ajateltiin, että avun antaminen ilman autettavan omaehtoisia tekoja tai kääntymystä menisi hukkaan tai auttajan tulisi vähintäänkin varmistua siitä, että apu menee oikeaan tarkoitukseen.^[32] 

 

OTSIKKOKUVA: Uudenmaankatu 38, 36, Antipoffin talo, kuvan kivitalo, Kuva vuodelta 1926, Kuvaaja: Rönnberg Anton, Helsingin Kaupunginmuseo, Finna

Uudenmaankatu 40-34, vasemmalla 33. Puutalossa oikealla on "Frälsningsarmens musikalie & kortvaru handel", no 38. Antipoffin kivitalo on oikealla no. 36. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo, Finna

Uudenmaankatu 36 nyt. Rakennuksen nykyasu on 1890-luvulta arkkitehtitoimisto Kiseleff & Heikelin käsialaa, mutta rakennuksen pihasiivessä osia myös 1860-luvulla rakennetusta Antipoffin bastiljista. Kuva Marja Valtonen, Helsingin Kaupunginmuseo, Finna

---

[1] 12.09.1883   Nya Pressen no 248; 3.11.1876 Hufvudstadsbladet.  Asujamiston määrästä Uudenmaankadun kivilinnassa ei pidetty tarkkaa lukua, se vaihteli joidenkin arvioiden mukaan 400-500 (Tapio 18.10.1873) -, joidenkin mukaan jopa 1000 (30.11.1878   Hufvudstadsbladet no 280) henkeä, kirjoilla olijoista ei voinut suoraan päätellä mitään, sillä pienissä asunnoissa saattoi majailla tusinakin asukkia. 

[2] ”Scener från det nattliga Helsingfors” Keromus öisestä Helsingistä ja elämästä Antipovin vuokrataloissa (uudenmaankatu ja båtmansgatan) mm. juopottelusta ja sotkuisuudesta. 12.09.1883   Nya Pressen no 248

[3] Torppari Kirsti 1975, 221

[4] Smittkoppor i Antipoffska stenhuset.05.08.1873 nro. 210 Helsingfors Dagblad Tarttuvista kuume ym. sairauksista Antipoffin talossa myös 19.11.1876 nro. 316 Helsingfors Dagblad; 08.12.1876 nro. 335 Helsingfors Dagblad

; Hufvudstadsbladet 5.1.1877 Talon ylikansoituksesta ”Öfverbefollkningen” oltiin huolissaan10.04.1878   Hufvudstadsbladet no 84

[5] Tapio 18.10.1873; Naapurit tekivät talossa vietetystä elämästä myös paljon valituksia 17.6.1882 No 138 Hufvudstadsbladet

[6] 30.03.1878 nro. 38 Uusi Suometar

[7] Raijainen  1973, 30

[8] Palmén, Fanny Amalia, yhteiskunnallisen huollon edistäjä. -* Helsinki 1. VII. 1842 † 20. II. 05; vanhemmat sijaiskansleri, vapaah. Johan Philip P. ja 1. vaimo Johanna Charlotta Bonsdorff. - Opett. Blomqvistin tyttökoulun, Sahlbergin tyttökoulun -78, ns. Antipoffin talon koulun perustaja ja johtaja 78-, per. köyhien lasten työkodin 83, Lasten työkotiyhdistyksen sihteeri 83-05, Konkordialiiton perustaja ja sihteeri 85-05- Helsingin kaupungin köyhäinhoitolautak. jäsen 95-05

[9] Kyyhkyinen 14.10.1880 No 3

[10] 18.12.1878   Tapio no 101 Koulun perustamiseen liittyy myös toinen tarina, jonka mukaan joku hyväntekeväisyyslaitos olisi vuokrannut huoneet ja näin aloite olisi tullut muualta kuin ylioppilailta. Tiedekuntayhdistyksen pöytäkirjat esittävät asian kuitenkin toisin Luukkainen 2005, viitteet 395

[11] 30.11.1878   Hufvudstadsbladet no 280

[12] Maininta teologiylioppilaiden  opettajatoimenkoulun alottamisesta Antipoffin talossa. 30.11.1878  Morgonbladet No 280

[13] Kyyhkyinen 4.11.1880 No 6

[14] Ironian säestämä kertomus vastasolmitusta avioliitosta, jossa miehen juomiseen kyllästynyt vaimo pahoinpitelee miehensä 21.11.1883   Uusi Suometar no 272; Poliisikertomus Antipoffin talon väkivaltaisuuksista16.05.1878 nro. 131 Helsingfors Dagblad; Puukkotappelusta ja krouvista Antipoffin talossa

22.2.1878 Hufvudstadsbladert; 19.04.1881   Juopuneien pariskunnan tappelusta, jossa miestä haavoitettiin pahasti hiilihangolla, Uusi Suometar no 88

[15] Kirjoittaja oli puhutellut lapsia ja saanut vastaukseksi vain hävyttömyyksiä. Tapio 18.10.1873

[16] Kyyhkyinen 14.10. 1880 No 4

[17] Teologian opiskelijoiden oma lehti

[18] Kyyhkyinen 11.11.1880 No 7

[19] Kyyhkyinen 17.2. 1881 No 3; Kyyhkyinen 25.2.1881 No 4; Kyyhkyinen 27.10 1881 No 4

[20] 30.11.1878   Hufvudstadsbladet no 280

[21] Kyyhkyinen 14.10. 1880 No 4

[22] Kyyhkyinen 11.11.1880 No 7

[23] Kyyhkyinen 14.10 1880 No 3

[24] Kyyhkyinen 11.11.1880 No 7

[25] maanantaisin, keskiviikkoisin ja ja perjantaisin ruotsiksi ja tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin(!) suomeksi 03.02.1879   Morgonbladet no 27 Toisessa lehdessä suomenkielinen opetus mainitaan pidettäväksi lauantaisin 06.02.1879   Suomalainen Wirallinen Lehti no 16

[26] 06.02.1879   Suomalainen Wirallinen Lehti no 16

 

[27] Naisemansipationi-keskustelua tiedekunnan kokouksissa ; 26.10.1882; 2.11.1882

[28]Mielipiteet ovat yksilöimätöntä kuulopuhetta, jolla artikkelin kirjoittaja, joka puolustelee Antipoffin koulun toimintaa ”vastaa” usein kuulemiinsa negatiivisiin väitteisin liittyen Antipoffin koulua vastaan Kyyhkyinen 14.10.1880 No 3

[29] 10.04.1878   Hufvudstadsbladet no 84

[30] suutarityö Luukkainen 2005, 192

[31] Mainintoja lastentyökodeista löytyy 1870-luvun alusta mm. 29.10.1870   Suomalainen Wirallinen Lehti no 128; Työhuone lapsia varten hankitaan.
27.10.1870 nro. 85 Uusi Suometar

 

[32] Kirjoitus kerjäämisestä ja avun antamisesta. Kuka on oikeutettu apuun ja kuka ei. Mikä on avun antajan velvollisuus valvoa, meneekö apu oikeaan tarkoitukseen jne.Kyyhkyinen 13.10.1881 No 2